Pisa-tulokset järkyttävät. Olemmeko me työelämässä yhtään sen parempia?

Jaksatko lukea tämän blogitekstin? Pelkään pahoin, että et, vaikka se vie noin kaksi minuuttia. Blogissa ei ole tällä kertaa kuvaa, eikä viidentoista sekunnin koukuttavaa videoklippiä. Keskittymiskyky on rikki muillakin kuin suomalaisilla lapsilla ja teineillä.

Saimme viime viikolla murheellista dataa (tilannekuva: https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010034948.html) kansallisesta ylpeyden aiheesta, koulujärjestelmästä. Oppilaiden suoritukset ovat heikentyneet kautta linjan, ja keskustelua seuratessa näki päiden pudottelun ja syyllisten jahtaamisen lisäksi ihan asiallisiakin kannanottoja. Esiin nousi seuraavanlaisia kysymyksiä: Mitä älylaitteet tekevät keskittymiskyvyllemme? Ovatko ne toden totta erottamaton osa oppitunteja, jopa ihmisoikeus? Entä onko Wilma olemassa oppilaita varten vai digitalisaation tuoma työkalu, josta pitäisi vetää töpselit irti ennen kuin opettajat ylikuormittuvat? Palvellaanko tässä oppilasta vai prosessia?

On ihan perusteltua olla huolissaan nuorten oppimisesta ja keskittymiskyvystä. Näkökulmaa ja reflektiota tulisi laajentaa pelkän koulumaailman ulkopuolellekin. Ajatellaanpa esimerkiksi webinaareja ja koulutuksia. Kuinka usein vilkuilet puhelinta ja hoidat samalla vähän niin kuin jotain toista asiaa? Kuinka paljon tällaisista tilaisuuksista jää käteen? Itse jouduin parin ohimenneen webinaarin jälkeen tekemään päätöksen: joko menen paikan päälle ilman puhelinta tai jätän osallistumatta.

Ympäristöä on tietenkin helpompaa muuttaa kuin ihmistä. Kun puhutaan organisaatioiden oppimisesta, voitaisiin pedagogisen viisastelun sijaan keskittyä perusasioihin: Kun koulutamme, käytämmekö puhelinta ja vastailemmeko slack-viesteihin reaaliajassa? Jos teemme istumatyötä, voisimmeko hoitaa sisäiset palaverit ja innovointisessiot kävellen? Jos perehdytämme, hoidammeko samalla omia työtehtäviä?

Meillä on systeemitason ongelma, joka näkyy nuorten (ja aikuisten) heikentyneessä oppimisessa, kasvaneissa ADHD- ja masennusdiagnooseissa sekä heikentyvässä peruskunnossa. Meidän aikuisten tulisi taivastelun sijaan pystyä itse keskittymään ja näyttämään esimerkkiä siinä, miten yhteen asiaan paneutuminen tuottaa tuloksia ja auttaa jaksamaan arjessa.

Suosituksemme parempaan oppimiskokemukseen:

• Jätä ihan oikeasti se puhelin pois, kun haluat tehdä jotain keskittymistä vaativaa.

• Jos et tarvitse kirjuria, hoida sisäiset palaverit kävelyllä. Parhaat ideat syntyvät, kun veri kiertää.

• Harjoittele keskittymistä pienin askelin. Istu aluksi alas 10 minuutiksi ja lue kirjaa, nosta tavoiteaikaa vähitellen, ja kohta huomaat, ettet tarvitse enää kellotusta.

• Ole aidossa vuorovaikutuksessa kasvokkain ja vähennä sähköistä viestintää mahdollisuuksien mukaan.

• Tee suunnitelma etenemisestä. Sen lisäksi, että teet vain yhden asian kerrallaan, jaa tuo tavoite pienempiin osiin.

Keskittymisongelmat kasvavat samassa tahdissa hyvinvointivalmentajien elä hetkessä -hokemien kanssa. Todellisuudessa kukaan meistä ei elä hetkessä, jos samaan aikaan pöydällä on puhelin tärisee viesteistä, radio huutaa taustalla ja työkaveri istuu vieressä kertomassa sankaritarinoita viikonlopun sulkapalloturnauksesta. Jos jonkin asian haluaa tehdä hyvin, sille on omistauduttava. Keskittyvät, määrätietoisesti oikeita asioita toistavat ihmiset voittavat.

Saitko luettua koko tekstin? Siitä se lähtee!

Ryhmädynamiikasta ja perehdytyksestä

Mistä dynastiat, kuten Rooman legioonat, Chicago Bulls ysärillä ja Apple 2000-luvulla muodostuivat? No tietysti hitsautuneista ja voittavista tiimeistä. Voittava joukkue muodostetaan riittävän pitkäikäisellä rungolla, kärsivällisellä osaamisen kehittämisellä ja täsmähankinnoilla, joiden merkitys ymmärretään jo hankintavaiheessa. Kysykää vaikka Pep Guardiolalta. Vahva sisäinen identiteetti hioo suurista persoonista isoimmat särmät pois ja tulosta alkaa syntymään.

Kovin usein Technical Manageria rekrytoitaessa asiaa tarkastellaan tarkkarajaisen tarpeen kautta ja yleensä silloin, kun asialla on jo kiire. Hallituksen puheenjohtaja Markku ilmoittaa ponnekkaasti, että tarvitsemme teknologiaroadmapin ja tälle uskottavan vetäjän, jolla on tohtorin tutkinto ja vähintään 15 vuoden työkokemus kyseisistä tehtävistä. Kärjistetysti saatetaan ajatella, että tiimistä tulee välittömästi juuri osaamisen verran vahvempi, ajatusmallilla 4 + 1 = 5 ja positiivista tulosvaroitusta pukkaa. Mutta asia ei aivan ole näin.

Edson Filhon laatimassa joukkuedynamiikkateoriassa (Team Dynamics Theory) painotetaan, että ryhmä on enemmän kuin sen osien summa. Ryhmän saavuttamia tuloksia määrittävät muun muassa

• yhdessä laadittujen tavoitteiden vahvuus,

• jäsenten välinen yhteistyö ja

• jäsenten sitoutuminen yhteiseen missioon.

Mikäli yksittäisiä ryhmän jäseniä tarkastellaan irrallaan kokonaisuudesta, ikään kuin ominaisuuksien portfoliona, ei ole mahdollista ymmärtää, mihin nämä henkilöt kykenevät yhdessä. Tehokkaan ja laadukkaan yhteistyön takaamiseksi jokaisen ryhmän jäsenen on sopeuduttava ympärillä oleviin ihmisiin ja tämän lisäksi kaikkien tulisi työskennellä omilla vahvuuksillaan. Yhtälö ei siis aina ole niin yksinkertainen kuin miltä paperilla näyttää.

Rekrytointitilanteessa uuden jäsenen vaikutus ryhmään on isompi kuin pelkkä osaamisen mukana tuleva ammatillinen substanssi. Tästä syystä päätöksissä tulee olla huolellisia ja perehdytykseen tulee panostaa vähintään yhtä paljon resursseja kuin itse rekrytointiin. Perehdytyksen pelkistetyssä versiossa ei ole kyse mistään erityisen haastavista silmänkääntötempuista. Ehdotammekin lääkkeeksi:

1. Yhteiset tavoitteet vahvaksi. Kenellekään ei tule olla epäselvää, mitä tavoitellaan.

2. Jäsenten välisen yhteistyön terävöittäminen. Otetaan tiimin uusi jäsen mukaan heti kaikkeen mahdolliseen, sillä autonomisen työn edellytys on ymmärrys muiden vahvuuksista.

3. Avoin viestintä ja tiedonjako sekä projekteista, että “pidemmästä pelistä”.

Olemme tehneet useita kymmeniä perehdytyksiä vuosien aikana. Toimiessamme interim HR:nä, eli konsulttina asiakkailla, pääsemme osaksi yritystä ja täten tunnistamme tiimin koostumuksen. Tiimin persoonallisuudet, toimintakulttuuri sekä käsitykset ovat aina uniikkeja. Nämä tulee tunnistaa, ymmärtää ja sisäistää. Vasta sitten niistä voidaan rekrytoinnissa puhua kandidaattien kanssa ja arvioida henkilön yhteensopivuutta tai millaista lisäarvoa ykilö tuottaa. Saatikka auttaa laadukkaan perehdytyksen tekemisessä.

p,s Blogitekstin kuvassa meneillään klassinen vaihe perehdytyksestä: läppärin luovutus. Tietojemme mukaan suuri osa menestystarinoista pitää myös tämän vaiheen sisällään.

Toistoista

Sytytä sai uuden toimiston, minkä kunniaksi uusi blogiteksti toistoista.

Keijo esittäytyy jo hakemuskirjeessään pirkanmaalaisena generalistina ja haastattelussa kertoo: “Olen huono toistamaan samoja tehtäviä, haluan nopeasti siirtyä seuraaviin projekteihin ja loistan visionäärinä.” Terttu sen sijaan nauttii rutiineista ja toivoo itselleen selkeää työpöytää. Terttu on valmis toistamaan asioita niin pitkään, että human-error muuttuu täysin mahdottomaksi skenaarioksi. Sen sijaan Terttua ahdistaa uudet, täysin vieraat tehtävät. Kumpi voittaa?

Jos oletetaan, että molempien lahjakkuus työtehtävään on samalla tasolla väitän, että Terttu. Miksi?

Pirkankadun kivijalkatoimistossa meidänkin porukka pääsee toistamaan uudessa ympäristössä.

Michael Jordan lausui karkeasti suomennettuna:

”Olen heittänyt ohi yli 9000 heittoa urani aikana. Olen hävinnyt lähes 300 ottelua. Minun on annettu heittää ottelun ratkaiseva vapaaheitto ja heitin ohi. Olen epäonnistunut kerta toisensa jälkeen elämäni aikana. Ja sen takia minä menestyn.”

Kun katsomme huippuammattilaisia, näemme heidän upean ja vaivattomalta näyttävän suorittamisensa siinä hetkessä, mutta emme reittiä, jonka he ovat matkallaan kiivenneet. Kontrolloidun huippusuorituksen takana on satoja, jopa tuhansia onnistumisia, virheitä ja ihan vaan toistoja. Esimerkiksi J.K. Rowlingilla oli vaikeuksia löytää kustantajaa ensimmäiselle Harry Potter -kirjalleen – peräti 12 julkaisijaa hylkäsi hänet.

Mitä Keijo ja Terttu voivat oppia edellä mainituilta huipuilta? Ainakin sen, että kehittyäkseen huipuksi missä tahansa asiassa on oltava valmis käymään pitkä tie, jonka aikana tarvitaan valtava määrä toistoja. Ihmisellä on taipumus laiskuuteen, ja tämänkaltaisen pitkän taipaleen kipuaminen voi tuntua haastavalta tai jopa pelottavalta. Yleensä tyydymme toistamaan vain asioita, joissa olemme jo hyviä.

Miksi toistaisin samoja asioita?

Uuden ammatillisen taidon oppimisessa toistot on tärkeää hajauttaa pitkälle aikavälille. Tieteellisenä evidenssinä tämän tueksi voidaan käyttää Ebbinghausin Forgetting Curve -kuvaajaa, joka osoittaa muistimme unohtavan jo opitut taidot, jos niitä ei aktivoida riittävällä frekvenssillä riittävän pitkää aikaväliä (vrt. pyöräily). Esimerkiksi jos käymme viikonlopun pituisella koulutuksella, voimme siinä hetkessä kokea oppivamme paljon asioita, mutta ilman toistoja olemme muutaman viikon päästä unohtaneet jo suurimman osan porukalla pöhistyistä ideoista.

Toistot auttavat myös olennaisen tiedon tunnistamisessa. Kun toistamme asioita, opimme vähitellen käsittelemään niihin liittyvää informaatiota nopeammin ja tarkemmin. Esimerkiksi kun ratkomme yhteistä ongelmaa uuden tiiminjäsenen kanssa, opimme sparrausten välillä lisää toistemme ajattelutavoista ja ideoista. Kyselemällä ja kuuntelemalla pystymme toimimaan lopulta nopeammin ja pääsemme kiinni ongelmanratkaisun kannalta olennaisiin asioihin.

Tämä vaatii riittävän monta tuntia yhdessä vietettyä aikaa, ennen kuin yhteistyö alkaa sujumaan optimaalisesti. Lopulta toistot takaavat sen, että ymmärrämme toistemme vahvuudet ja kehityskohteet, jolloin pystymme tukemaan toisiamme ja toisaalta hyödyntämään toistemme osaamista.

Mistä tunnistat henkilön, jolla on toistot sisässä?

On helppo ajatella, että puhdas tekniikka tai suoritus on riittävä määritelmä taidon oppimiselle, mutta todelliset ekspertit löytävät oikean ratkaisun nopeasti muuttuvissa tilanteissa, myös silloin kun heidän suoritustaan häiritään.

Konsertissa huippumuusikko pystyy kuuntelemaan ja virheen sattuessa myötäilemään muuta orkesteria omaan tekniikkaan keskittymisen sijaan. Kokenut esiintyjä pystyy huomioimaan yleisön reaktioita ja mukautumaan niihin, sen sijaan että keskittyy oman puheensa sisältöön ja hengitystekniikkaan. Avokonttorissa data-analyytikko pystyy keskittymään työhönsä, vaikka tykkimyyjä saapuisikin kuittinivaskan kanssa kertomaan urotöistään koko porukalle. Ekspertti ei hämmenny, jos jokin asia ei mene suunnitelman mukaisesti, vaan kykenee toimimaan tehokkaasti, tarvittaessa mukautuen.

Summaten – itseään on vaikea muuttaa nopeasti, mutta nämä vinkit voivat auttaa sinua uusien taitojen oppimisessa toistojen kautta:

• Aseta itsellesi selkeät tavoitteet. Toistaminen on helpompaa, kun tiedät, miksi toistat. Määrittele tavoite konkreettisesti: haluan päästä maaliin ensi vuoden Pirkan Pyöräilyssä, tai tavoitteenani on edetä devaajasta arkkitehdiksi.

• Altista itsesi kritiikille. Kehittymisessä keskeistä on saada palautetta luotettavalta taholta, ja palautteesta ei kannata lannistua. Toimiva kommunikaatio esimerkiksi tiiminvetäjän tai mentorin kanssa voi olla avainasemassa laadukkaampiin toistoihin.

• Järjestä itsellesi mahdollisuus epäonnistua turvallisesti.

• Nauti matkasta ja keskity mielekkäisiin rutiineihin varsinaisten toistojen ympärillä. Esimerkiksi: jos nukut liian vähän, luultavasti uusien asioiden toistaminen tuntuu vaikealta ja keskittyminen on heikkoa.

Näillä ajatuksilla Sytytän porukka toivottaa toistojen täyteisiä kesäkuukausia kaikille aloitteleville ja kehittyville ammattilaisille! (Idealistisen näkemyksemme mukaan nämä ovat kaksi työmarkkinoilla pyörivää ammattiryhmää.)