Jokaisella on omat kokemuksensa itselle mielekkäistä tilanteista, joissa ajan tunne katoaa ja asiat sujuvat vaivatta ja ikään kuin itsestään. Jollekin nämä tapahtuvat urheilukentällä, toiselle instrumenttia soittaessa ja kolmannelle mielenkiintoisissa keskusteluissa. Usein näistä tilanteista jää ihmiselle positiivinen tunnetila, ikään kuin hän olisi vapautunut kahleista ja ilmaissut itseään estoitta. Kun tilanne on ohi, tuntuu kuin astuisi ulos kuplasta: tietoisuus itsestä ja omista tekemisistä tulee taas esiin. Ajantaju, monimutkaisemmat ajatukset sekä suunnitelmat palaavat kuvioihin.
Näihin mielekkäisiin kuplan sisäisiin kokemuksiin on yhdistetty monelle tuttu termi flow mutta mihin se perustuu ja miten se voidaan saavuttaa?
Flow on onnellisuuteen ja merkityksellisyyteen liittyvä kokemus, joka ilmenee, kun ihminen on täysin uppoutunut tehtäväänsä, joten sitä voidaan pitää yleisesti tavoiteltavana ja suotuisana tilana. Muun muassa juoksulenkkien ja taidemaalauksen lisäksi flow-tilan voi saavuttaa töissä vaikka päivittäin – se ei ole aina helppoa, mutta sitä kohden on mahdollista pyrkiä.
Psykologi Mihaly Czikszentmihalyi kehitti flow-teorian 1970-luvulla. Teorian (kuva) mukaan ihminen voi saavuttaa optimaalisen kokemuksen eli flown silloin, kun ihmisen haasteet ja taidot ovat sopivassa tasapainossa. Tämä perustuu haastatteluihin, joita Czikszentmihalyi ja kollegat keräsivät eri ammattien, erityisesti taiteen ja urheilun, asiantuntijoilta vuosikymmenien ajan eri kulttuureista.
Entä milloin tiedämme, että emme ole flowssa? Ensimmäinen ei-toivottu tila ilmenee kun tekeminen sisältää kohtuuttoman isoja vaatimuksia suorittajalle. Esimerkiksi jos aloitat uuden harrastuksen ilman aiempaa kokemusta, et halua ensimmäisenä vastaan lajin ammattilaista vaan esimerkiksi toisen aloittelijan. Tämä perustuu siihen, että omat taidot eivät vielä vastaa ammattilaisen tarjoamiin haasteisiin ja onnistumisia ei tule riittävästi.
Toinen ei-toivottu tilanne on päinvastainen kuin ensimmäinen. Mikäli olet jo jonkin aikaa harrastanut kyseistä lajia ja omaksunut taitoja, et halua enää jatkaa aloittelijoiden ryhmässä vaan mahdollisesti siirtyä koettelemaan tasoasi kovempia kilpakumppaneita vastaan. Tässä tilanteessa haasteet ovat liian helppoja ja ne eivät tarjoa riittävän korkeaa haastetta.
Flow-teoriaa mukaillen, mikäli taitojen ja haasteiden välinen tasapaino horjuu, ihminen ajautuu joko tylsyyden tai ahdistuneisuuden tilaan. Tylsyys perustuu kokemukseen, jossa ihmisen taidot eivät ole riittävällä koetuksella. Toisin sanoen voidaan puhua ylipätevyydestä suhteessa tehtävään.
Ahdistuneisuus puolestaan liittyy riittämättömiin taitoihin suhteessa asetettuhin vaatimuksiin. Ahdistuneisuus ei kuitenkaan aina liity pelkkään osaamiseen, vaan se voi ilmetä myös ylikuormituksena, jolloin tehtäviä on liikaa ja niitä ei ole mahdollista suorittaa henkilön omien standardien mukaisesti.
Miten sitten välttää tylsyyttä ja ahdistuneisuutta eli miten voimme kehittää omaa jokapäiväistä ympäristöämme flowta ruokkivaksi?
Tähän Czikszentmihalyi ja kollegat löysivät yhdeksän olosuhde-edellytystä:
1. Selkeät tavoitteet: Tekemisen syy on tekijälle selvä.
2. Välitön palaute: Suorituksesta saa jatkuvasti reaaliaikaista ja informatiivista palautetta.
3. Taidot vastaavat haasteita: Toimintamahdollisuudet vastaavat valmiutta toimia.
4. Syvä keskittyminen: Tehtävään on mahdollista kohdistaa kaikki huomio.
5. Ongelmien unohtuminen: Tehtävä valtaa tekijän ajatukset.
6. Hallinta: Tehtävässä onnistuminen on omissa käsissä.
7. Itsetietoisuuden katoaminen: Tekemisen aikana ei ajatella, mitä muut ihmiset ajattelevat.
8. Muutos aikakäsityksessä: Aika tuntuu kuluvan huomaamatta ja nopeasti suorituksen aikana.
9. Kokemuksen arvokkuus: Tekeminen tapahtuu sen itsensä (ei palkinnon tai maineen) takia
Mitä useampi kohta täyttyy, sen merkityksellisemmäksi tehtävä muuttuu. Onkin inspiroivaa tietää, että flow ei synny sattumalta, vaan se on mahdollista luoda itse. Jotta emme vain odota kädet ojossa flow-kokemusta, tulee omia toimintamahdollisuuksia tarkastella kohta kerrallaan. Tähän liittyen Cziksentmihalyi tulkitsi haasteiden ja taitojen välistä tasapainoa näin:
“Ulkoisten olosuhteiden muuttaminen ei vielä riitä: on muutettava myös henkilön näkökulmaa tilanteeseen. Henkilön on oltava myös itse aktiivinen ympäristön suuntaan, jotta hän voi tuoda taitonsa samalle tasolle haasteiden kanssa. Kognitiivisten kykyjen ja taitojen kehittämisen kautta on mahdollista nauttia myös alkujaan “tylsistäkin” tilanteista.”
Olosuhde-edellytykset antavat jokaiselle konkreettisen työkalun, jonka avulla esimerkiksi omaa työtä voidaan muokata itselle merkityksellisempään ja myös tuottavampaan suuntaan. Esimerkiksi kohdassa yksi (tavoitteet) voidaan asettaa tai pyytää omia taitoja sopivasti haastavia tavoitteita. Kohdassa neljä (keskittyminen) voidaan siivota työpöytä tai välttää ylimääräisiä katkoja työpäivän aikana. Kohdassa kuusi (hallinnan tunne) ihminen voi pyytää tai ottaa isompia tehtäviä vastuulleen. Lopulta jokainen voi tarkastella näitä kohtia omista tarpeista ja olosuhteista käsin.
Tämä teksti oli poikkitieteellisen porukamme tuotos. Toimintaamme liittyy muitakin teemakokonaisuuksia, joista kirjoitamme tässä blogissa myöhemmin.