Motivaatiosta

Tällä kertaa blogimme käsittelee motivaatiota

Usein rekrytointivaiheessa yritykset ovat äärimmäisen kiinnostuneita palkattavan ihmisen motiiveista. Motivaatiokysymyksissä kuuleekin usein ulkoaopeteltuja vastauksia, kun Reijo kertoo haastattelussa pokerinaamalla:

“Motivoidun valtavasti ihmisistä ja organisaatioista!”

Puolen vuoden tutustumisen jälkeen paljastuu, että oikeasti Reijoa kiinnostaa singlehändäri golfissa ja isompi matkailuauto – ja töissä lähinnä statuksen kautta tuleva valta. Miten motivaatiota sitten tulisi ymmärtää ja mitata? Entä miten voimme kehittää omaa sisäistä draiviamme asioihin, jotka koemme tärkeäksi?

Mitä motivaatiosta sanotaan

Motivaation suhteen on ymmärrettävä, että muutos nykytilasta kohti haluttua ihannetilaa tapahtuu hitaasti. Jos alkaa tekemään tänään jotain eri tavalla kuin aikaisemmin (”motivoituneesti”), tuloksia tulisi usein odottaa vasta kuukausien päästä. Siksi motivaatiota tulee tarkastella pitkällä aikavälillä ja mielellään tekojen kautta.

Saman vahvistaa myös tutkimus: paljon näyttöä saaneessa MDT:ssä (Motivative disposition theory) puhutaan päämotiiveista (saavutukset, valta, ihmissuhteet), joita ihminen ajan myötä joko systemaattisesti tavoittelee tai välttää tavoittelemasta. Motivaatio ei siten ilmene ainoastaan tunnetilana vaan toimintatapoina. Pelkistetysti toimintatavat näkyvät siinä:

• missä vietät aikaa

• kenen kanssa

• mitä tai ketä varten

Yksittäiset tunnetilat, notkahdukset tai uroteot eivät ole parhaita motivaation indikaattoreita, ja siksi niille ei saa antaa liikaa painoarvoa. Kun on tehnyt kauan itselleen lupaillun pururatalenkin, ei tulisi taputtaa itseään selkään ja ottaa selfietä kaikille tutuille, vaan suunnitella seuraavaa suoritusta. Siis jos pururatalenkkeily on itselle aidosti tärkeä asia. Näin motivaatio ilmenee toimintatapana, jolloin yksittäiset kohokohdat tai aallonpohjat ovat toissijaisia.

Annetaan esimerkki motivaatioon perustuvan toimintatavan laatimisesta arjesta:

Jaakolla on tapana hoitaa työtehtäviä iltaisin, joskus unien kustannuksella. Jaakon Oura kertoo, että näin ei kannattaisi tehdä ja päivisin vireystaso on surkea. Tuumasta toimeen: unitutkimus kertoi, että joka ilta on mentävä nukkumaan kello 21:30. Tämä onnistuu maanantaista keskiviikkoon, kunnes torstaina tärkeä maili keskeyttää tuoksukynttilähetken ja hyvät yöunet ovat muisto vain. Jaakko masentuu ja palaa vanhaan: ei tämä ollut minun juttuni.

Ulkoapäin on helppoa nähdä, että Jaakon motiivit eivät olleet kovin sisäsyntyisiä. Tavoitteet, jotka ensinnä asetettiin, olivat liian kunnianhimoisia, ja mikä tahansa vastoinkäyminen saattoi kaataa korttitalon, vieläpä kun hyödyt eivät olleet lyhyellä aikavälillä nähtävissä.

Summataksemme:

Motivaatio ei ilmene siinä, mitä on joskus saavuttanut, mitä tekee juuri nyt vaan siinä millaisia valintoja tekee pitkällä aikavälillä. Niihin asioihin, joita on valmis tekemään päivästä toiseen tai ainakin riittävän usein, on mahdollista asettaa säännöt ja korkea vaatimustaso.Pyri pääsemään strukturoidulla haastattelulla ja testeillä näiden asioiden ääreen. Panosta myös kohtaamiseen: mikä on kandidaatille aidosti tärkeää, ja missä kriittisissä asioissa työntekijän on mahdollista tuoda lisäarvoa yritykselle? Ihannetilanteessa Reijo saavuttaa myyntijohtajan roolissaan singlehändärin ja takoo siinä ohessa kovaa tulosta vaikkei olisi niin ihmisten perään. Anna Reijolle mahdollisuus sanoittaa se oikein, niin vältytään yllätyksiltä ja voit johtaa häntä oikein.

Motivoitunut Sytytä-bloggaaja

Flow-tilasta

Jokaisella on omat kokemuksensa itselle mielekkäistä tilanteista, joissa ajan tunne katoaa ja asiat sujuvat vaivatta ja ikään kuin itsestään. Jollekin nämä tapahtuvat urheilukentällä, toiselle instrumenttia soittaessa ja kolmannelle mielenkiintoisissa keskusteluissa. Usein näistä tilanteista jää ihmiselle positiivinen tunnetila, ikään kuin hän olisi vapautunut kahleista ja ilmaissut itseään estoitta. Kun tilanne on ohi, tuntuu kuin astuisi ulos kuplasta: tietoisuus itsestä ja omista tekemisistä tulee taas esiin. Ajantaju, monimutkaisemmat ajatukset sekä suunnitelmat palaavat kuvioihin.

Näihin mielekkäisiin kuplan sisäisiin kokemuksiin on yhdistetty monelle tuttu termi flow mutta mihin se perustuu ja miten se voidaan saavuttaa?

Flow on onnellisuuteen ja merkityksellisyyteen liittyvä kokemus, joka ilmenee, kun ihminen on täysin uppoutunut tehtäväänsä, joten sitä voidaan pitää yleisesti tavoiteltavana ja suotuisana tilana. Muun muassa juoksulenkkien ja taidemaalauksen lisäksi flow-tilan voi saavuttaa töissä vaikka päivittäin – se ei ole aina helppoa, mutta sitä kohden on mahdollista pyrkiä.

Psykologi Mihaly Czikszentmihalyi kehitti flow-teorian 1970-luvulla. Teorian (kuva) mukaan ihminen voi saavuttaa optimaalisen kokemuksen eli flown silloin, kun ihmisen haasteet ja taidot ovat sopivassa tasapainossa. Tämä perustuu haastatteluihin, joita Czikszentmihalyi ja kollegat keräsivät eri ammattien, erityisesti taiteen ja urheilun, asiantuntijoilta vuosikymmenien ajan eri kulttuureista.

Entä milloin tiedämme, että emme ole flowssa? Ensimmäinen ei-toivottu tila ilmenee kun tekeminen sisältää kohtuuttoman isoja vaatimuksia suorittajalle. Esimerkiksi jos aloitat uuden harrastuksen ilman aiempaa kokemusta, et halua ensimmäisenä vastaan lajin ammattilaista vaan esimerkiksi toisen aloittelijan. Tämä perustuu siihen, että omat taidot eivät vielä vastaa ammattilaisen tarjoamiin haasteisiin ja onnistumisia ei tule riittävästi.

Toinen ei-toivottu tilanne on päinvastainen kuin ensimmäinen. Mikäli olet jo jonkin aikaa harrastanut kyseistä lajia ja omaksunut taitoja, et halua enää jatkaa aloittelijoiden ryhmässä vaan mahdollisesti siirtyä koettelemaan tasoasi kovempia kilpakumppaneita vastaan. Tässä tilanteessa haasteet ovat liian helppoja ja ne eivät tarjoa riittävän korkeaa haastetta.

Flow-teoriaa mukaillen, mikäli taitojen ja haasteiden välinen tasapaino horjuu, ihminen ajautuu joko tylsyyden tai ahdistuneisuuden tilaan. Tylsyys perustuu kokemukseen, jossa ihmisen taidot eivät ole riittävällä koetuksella. Toisin sanoen voidaan puhua ylipätevyydestä suhteessa tehtävään.

Ahdistuneisuus puolestaan liittyy riittämättömiin taitoihin suhteessa asetettuhin vaatimuksiin. Ahdistuneisuus ei kuitenkaan aina liity pelkkään osaamiseen, vaan se voi ilmetä myös ylikuormituksena, jolloin tehtäviä on liikaa ja niitä ei ole mahdollista suorittaa henkilön omien standardien mukaisesti.

Miten sitten välttää tylsyyttä ja ahdistuneisuutta eli miten voimme kehittää omaa jokapäiväistä ympäristöämme flowta ruokkivaksi?

Tähän Czikszentmihalyi ja kollegat löysivät yhdeksän olosuhde-edellytystä:

1. Selkeät tavoitteet: Tekemisen syy on tekijälle selvä.

2. Välitön palaute: Suorituksesta saa jatkuvasti reaaliaikaista ja informatiivista palautetta.

3. Taidot vastaavat haasteita: Toimintamahdollisuudet vastaavat valmiutta toimia.

4. Syvä keskittyminen: Tehtävään on mahdollista kohdistaa kaikki huomio.

5. Ongelmien unohtuminen: Tehtävä valtaa tekijän ajatukset.

6. Hallinta: Tehtävässä onnistuminen on omissa käsissä.

7. Itsetietoisuuden katoaminen: Tekemisen aikana ei ajatella, mitä muut ihmiset ajattelevat.

8. Muutos aikakäsityksessä: Aika tuntuu kuluvan huomaamatta ja nopeasti suorituksen aikana.

9. Kokemuksen arvokkuus: Tekeminen tapahtuu sen itsensä (ei palkinnon tai maineen) takia

Mitä useampi kohta täyttyy, sen merkityksellisemmäksi tehtävä muuttuu. Onkin inspiroivaa tietää, että flow ei synny sattumalta, vaan se on mahdollista luoda itse. Jotta emme vain odota kädet ojossa flow-kokemusta, tulee omia toimintamahdollisuuksia tarkastella kohta kerrallaan. Tähän liittyen Cziksentmihalyi tulkitsi haasteiden ja taitojen välistä tasapainoa näin:

“Ulkoisten olosuhteiden muuttaminen ei vielä riitä: on muutettava myös henkilön näkökulmaa tilanteeseen. Henkilön on oltava myös itse aktiivinen ympäristön suuntaan, jotta hän voi tuoda taitonsa samalle tasolle haasteiden kanssa. Kognitiivisten kykyjen ja taitojen kehittämisen kautta on mahdollista nauttia myös alkujaan “tylsistäkin” tilanteista.”

Olosuhde-edellytykset antavat jokaiselle konkreettisen työkalun, jonka avulla esimerkiksi omaa työtä voidaan muokata itselle merkityksellisempään ja myös tuottavampaan suuntaan. Esimerkiksi kohdassa yksi (tavoitteet) voidaan asettaa tai pyytää omia taitoja sopivasti haastavia tavoitteita. Kohdassa neljä (keskittyminen) voidaan siivota työpöytä tai välttää ylimääräisiä katkoja työpäivän aikana. Kohdassa kuusi (hallinnan tunne) ihminen voi pyytää tai ottaa isompia tehtäviä vastuulleen. Lopulta jokainen voi tarkastella näitä kohtia omista tarpeista ja olosuhteista käsin.

Tämä teksti oli poikkitieteellisen porukamme tuotos. Toimintaamme liittyy muitakin teemakokonaisuuksia, joista kirjoitamme tässä blogissa myöhemmin.